Yhteistyössä: Visit Ylläs

Halipatsuippa!

Ylläs on tullut vuosien saatossa hyvinkin tutuksi, MUTTA vain talvisaikaan. Monesti se mielletäänkin selkeästi talvikohteeksi ja erityisesti laskettelukeskukseksi. Eikä siinä mitään, onhan se Suomen mittapuussa vertaansa vailla oleva kukkula laskemiseen. Meitä Topin kanssa kuitenkin kiinnosti millaista siellä on kesällä. Siispä pakattiin auto ja hurautettiin nelostietä pohjoiseen ottamaan selvää.

 Vaikka Ylläksen meininkiä tiiviisti seuraankin etelästä käsin, niin odotukset olivat silti hiukan epäileväiset. Riittäisikö meillä tekemistä reiluksi viikoksi? Onkohan kaikki paikat aivan autiona? Mitäs kuvattavaa siellä muuten on? Suunnitelmaa meillä ei ollut taaskaan sen kummemmin mietittynä, vaan tarkoituksena oli mennä, nähdä ja kokea mahdollisimman paljon. Samaan aikaan itse pohdiskelin voisinko asustaa Ylläksellä ympärivuoden. Ja jos ei maistu, niin voitaisiin jatkaa kiertelyä vaikka Norjaan syömään turskaa toiseksi viikoksi.

Kun päästiin paikan päälle päätettiin ensityökseen ottaa pyörät. Se oli nimittäin tiedossa, että pyöräily on hothot! Tänä kesänä Pallas-Yllästunturin Kansallispuiston reitit avautui pyöräilijöille, joten nyt riittää baanaa poljettavaksi. Ja olihan se hienoa! Maisemat toimii kesälläkin ja pyörä vie jouhevasti eteenpäin. Tajusin heti että täällähän vaikka pyöräilee viikon, jos vaan peffa antaa myöten.

Jos ja kun muuten suuntaatte Ylläksellä, niin kokeilkaapa e -fatbikeja! Aivan törkeän makeeta, kun tuntureiden valloituskin sujuu ilman verenmakua suussa. Samalla ehtii tehdä vähän pidemmän lenkin puolikkaassakin päivässä. Hommahan toimii niin, että poljet ihan normaalisti ja säätelet avustustehoa maaston mukaan. Tasasella avustusta ei tarvitse juuri lainkaan, mutta kun mäki tulee vastaan antaa pyörä hyvän buustin eikä vauhti tipu juurikaan. Meillä pyörät oli Ylläsjärven Jemes Sportista, mutta sähköläskejä saa kyllä äkäslompolonkin puolelta.

Jos pyöräily kiinnostaa, mutta polkeminen taas ei huvita edes sähköavusteisesti, niin kannattaa vetästä vähän enemmän syndiä päälle ja suunnata Ylläs Bike Parkkiin. En voi kyllä sanoa yhtään kevyemmäksi touhuksi, mutta ainakin adrenaliini virtaa. Pitkät reitit ja upeat maisemat tarjoavat varmasti jokaiselle elämyksen taitotasosta riippumatta. Tähän jäi kyllä nälkää seuraavalle kerralle!

Jottei reissu olisi pelkkää rullailua, väliin sopi vaellella tuntureilla ihan omin jaloin. Rakkakivikot lisäävät talssimiseen oman haasteensa, mutta huipulta näkymät ovat kaiken sen arvoista. Yhtenä yönä oltiin katselemassa ensin revontulia kesänkijärven rannalla ja sitten kipitettiin ylös kesänkitunturille odottamaan auringonnousua. Ensimmäiset yöpakkaset tekivät olon aika viileäksi, mutta aamulla näky oli upea.

Sään suhteen saatiin oikeastaan ensilunta lukuun ottamatta kaikkea mahdollista. Onneksi mikään homma ei jäänyt kuitenkaan kelistä kiinni ja loppupeleissähän sehän on se kuuluisa pukeutumiskysymys. Näimpä tuli koettua kaikkea aina kohmeisin käsin pelatusta frisbeegolf -kilpailusta kesäisen lämpöiseen melontaretkeen t-paidoissa. Mehän ollaan kavereiden kanssa innostuttu tänä kesänä heittämään fribaa, joten olihan se pakko päästä testaamaan Ylläksenkin kaksi kenttää!

Siinähän se viikko suunnilleen jo vierähtikin. Loppujen lopuksi aikaa olisi voinut olla enemmänkin eikä tekemisen puutetta tosiaan tullut! Ensi vuonna täytyy tulla ainakin kalastamaan  sekä vaeltamaan pidemmälle kansallispuistoon. Niin ja sitä DH:ta ja sähköläskeilyä lisää!

-E

Ps. Mitä mieltä olette uusiutuneesta blogista? Mikä mättää, mikä toimii? Mieluusti kuultaisiin kommentteja 🙂