Aurinko paistaa, vuoret kohoaa ja ilma on tyyni. Ihan harmittaa ettei tullut otettua sortseja mukaan, sillä lämpöä on kiitettävät viitisentoista astetta näin syyskuun lopussakin. Kyllä näiden täällä Norjassa kelpaa!

Ollaan piipahtamassa Senjan saaressa yhden yön taktiikalla. Aikaa ei siis ole hukattavaksi ja näinpä herättiin jo 4:45 ajamaan Ylläkseltä. Matkaan ennätti lopulta minun ja Topin lisäksi Riku sekä Tiia, joista jälkimmäisestä kehkeytyi meidän instamallityttö.

Aloitamme saaren kiertämisen etelästä ja etenemme leppoisesti kuvaillen. Mihinkäs meillä tälläisellä saarella kiire olisikaan. Turisteja ei enää juuri ole ja saadaankin ajella lähes tyhjiä teitä. Onneksi vararuokaa on mukana, sillä kauppoja/ravintoloita ei näin sunnuntaina tunnu olevan käytössä, ei edes Finnsnesissä.

Illan lähestyttyä saavumme Seglan juurella olevalle parkkipaikalle, jossa törmäämme instatuttuun Damoniin. Yhteisellä suunnitelmalla otetaan kamppeet kantoon ja hampparoidaan noin puolivälissä olevalle tasanteelle. Siinä on täydellinen paikka pystyttää teltat ennen kuin viimeiset auringonsäteet katoavat vuorten taakse. Hämärän hiipiessä käydään vielä Topin ja Tiian kanssa Seglan huipulla, joka tarjoaa varmat adrenaliinit kenelle tahansa. Päässä huimaa.

Takaisin päästyämme alkaa kokkailu ja revontulten kyttäily. Aika nippanappa taitaa olla kupit tyhjentyneet, kun kaikki jo juoksentelevat kameroiden kanssa. Mitä tähän nyt sanoisi – maagista.

Eeppisen yön jälkeen aamu valkenee harmaana, ei siis mitään juustosta auringonnousua, vaan klassinen kyljenkääntö toviksi. Aamukäppäilyjen aikana taivas alkaakin sitten jo sinertyä. mutta pakko se on hypätä autoon ja lähteä hiljakseen kohti Suomea. Täällä voisi kyllä viettää aikaa loputtomasti. Onneksi meillä ei ole vuoria, niin on jotain mitä ikävöidä.

-E

Ps. Muista pistää seurantaan meidän instagramit @eetuleikas @topinlife sekä @muskovisuals ja tietysti facebook.