Morjesta!

Viime Ylläksen visiittimme ehdottomiin kohokohtiin kuului “öinen” pyöräretki Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon. Tässä pieni fiilistely yöstä.

Kello oli jo yli kymmenen, kun hypättiin pyörien selkään Ylläsjärvellä. Ensin otettiin Tunturijärven kautta suunnaksi Äkäslompolo ja sieltä jatkoimme eteenpäin tunturien sekaan. Hiukan pilvisen päivän jälkeen saatiin jännittää, miten aurinko meille näyttäytyisi, mutta iloksemme jo puoliltaöin Tahkokurun laavulle pysähtyessämme alkoivat pilvet rakoilla. Toivo heräsi.

Pidettin vain nopea juomatauko ja jatkettiin matkaa hangaskurun kautta kotamajalle. Erityisen mukavaa etapilla oli tasapainoilla pitkospuilla, joskin pahimmat paikat pystyy kyllä kiertämäänkin.

Kotamajalta alkoi Kukastunturinnousu, jota taittaessa tulimme erityisen kiitolliseksi sähköavusteesta. Lisävoimia sai myös maisemista, jotka alkoivat kauniisti värjäytyä takanamme. Kello taisi olla noin 1 päästyämme huipulle ja voi taivas mitkä näkymät! Nyt oltiin ehdottomasti oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Kukastunturin reitti on muutenkin ehdottomasti yksi lemppareistani Ylläksen alueella mihinkä vuodenaikaan tahansa. Nyt toisella puolella näkyi Pallaksen siluetti, toisella Ylläksen kultaiset rinteet.

Pyörät olivat tutut jo viime kesältä ja talvelta, enkä voi edelleenkään lakata hehkuttamasta niitä. Sähköavustus mahdollistaa niin paljon enemmän, eikä tälläkään kertaa vastaavaan lenkkiin olisi ollut mitenkään rahkeita ja aikaa normipyörällä. Suuri kiitos lainasta Hidden Trails Laplandille, on nää vaan hienoja vehkeitä! Jos pyöräilemään mielit, niin heille vahva suositus.

Huipulla vierähti lopulta parikin tuntia ennen kuin läksimme tykittämään pitkään alamäkeen ja kotimatkalle Ylläsjärvelle. Sanoin on vaikea tätä yöseikkailua kuvata, niin erityinen oli tunnelma.

-E