Viikko sitten poikkesin ihailemaan ruskaa Kilpisjärvelle. Yksi yö Tsahkaljärven rannalla, pakkasen kuorruttamassa teltassa revontulten alla sekä vaellus muodin mekkaan Saanatunturin huipulle. Kovin paljon en turise, kuviakin olisi hirveästi, mutta tärkeintä, että edes osa saa nähdä nyt päivänvalon. Olkaas siis hyvä, Instagramistani löytyy myös videoita!

Aina kultareunuksisestä tiestä joku kuva tulee napattua.
Mun ei ollut oikeastaan tarkoitus ottaa tästä kuuluisasta kohtaa kuvaa, mutta oli niin sopivasti polun varressa, että aina ohi kulkiessa napsasin yhden. Jälkikäteen tuon revontulikuvankin olisi voinut ottaa jalustalta, niin olisi saanut laadukkaamman.
Huomenta maailma!
Juuri tästä kohtaa oli jo lehdet hieman lähteneet, muttei se ollut niin justiinsa.
Käväsin myös aamulla pulahtamassa kuvaten Lapin Panimolle yhteistyöpostaukseen kuvia.
Yksi omista suosikeistani.
Aamulla sumua tuli ja meni. Myös hieno haloilmiö muodostui muidenkin kuvaajien iloksi, joita alkoi pikku hiljaa valua paikalle yhdeksän aikoihin kävellessäni pois.
Käytiin Saanalla, jota olen aina vierastanut, mutta annoin nyt mahdollisuuden.
Reilu kolme kuukautinen Hedda pääsi myös huiputtamaan Saanan.
Välillä toki kyydistä nauttien.
Pari muutakin trenditietoista.
Ja minä tietysti oranssissa myös!
Opin, että Suomessakin voi tuntea korkeanpaikan kammoa!

Hienoahan tämä taas oli eikä syyskuun toka ja kolmas viikko ikinä tunnu pettävän parhaimpana ruska aikana Kilpisjärvellä. Jos meinaat vielä ihaileman niin kiire tulee – itse jo lautaa voitelin.

-E