Viimeisen 7 päivän aikana olen:
Ihaillut kaamoksen värejä,
Ja täysikuun valaisemia tykkylumipuita.
Pitänyt ensimmäiset hiihtokoulutunnit,
Ja nauttinut laskemisesta ystävien kanssa.
Kuunnellut lumiturvallisuudesta,
Ja nähnyt vyöryn jäljet.
-E
Helloou!
Viikko sitten hurautettiin Topin kanssa Ylläkselle ja voehan juku minkälainen kaudenavaus meillä olikaan!
Lunta tuli viikon aikana siihen tahtiin, että sydän suorastaan itki ilosta. Tollasta putikkaa ei kauhean montaa kertaa talven aikana lasketa ja tuntuikin, että kelin puolesta olisi hyvin voinut olla jo tammikuu! Uusia jälkiä piirreltiin mäkeen kilometritolkulla ja kivetkin onnistuttiin kiertämään joka paikassa. Vielä kun pääsi siinä sivussa Kaapissa vaihtamaan kuulumiset tuttujen kanssa, niin en ihmettele yhtään, että taas vetää tunturi puoleensa.
Nyt viikko etelässä ja ensi viikolla taas talven ihmemaassa!
-E
Ps. Helsingissä kannattaa pistäytyä keskiviikkona alkavissa Malojan ja Vargin ystävämyynneissä varustautumassa talveen. Loisto tilaisuus poimia vaikka joululahjat hyvillä hinnoilla!
Hellouu!
Sois taas aika käynnistää talvi missäs muuallakaan kuin Expojen merkeissä. Nimi on muuttunut, mutta mites messut itsessään? Ainakin omasta mielestä messut tarvitsikin vähän uutta buustia, joten mielenkiinnolla odotan viikonlopun antia. Te kanssa ihmiset tuskin petätte, joten toivottvasti törmäillään runsain joukoin. Iltamiinkaan kun ei tarvitse tänä vuonna talssia keskustaan asti.
Jos sulta puuttuu vielä lippu, niin käyppä kurkkaamassa meidän Facebookista lippuarvonta ja pistä samalla palautetta minkälaista sisältöä sä haluaisit meidän tuottavan 🙂
-E
Aurinko paistaa, vuoret kohoaa ja ilma on tyyni. Ihan harmittaa ettei tullut otettua sortseja mukaan, sillä lämpöä on kiitettävät viitisentoista astetta näin syyskuun lopussakin. Kyllä näiden täällä Norjassa kelpaa!
Ollaan piipahtamassa Senjan saaressa yhden yön taktiikalla. Aikaa ei siis ole hukattavaksi ja näinpä herättiin jo 4:45 ajamaan Ylläkseltä. Matkaan ennätti lopulta minun ja Topin lisäksi Riku sekä Tiia, joista jälkimmäisestä kehkeytyi meidän instamallityttö.
Aloitamme saaren kiertämisen etelästä ja etenemme leppoisesti kuvaillen. Mihinkäs meillä tälläisellä saarella kiire olisikaan. Turisteja ei enää juuri ole ja saadaankin ajella lähes tyhjiä teitä. Onneksi vararuokaa on mukana, sillä kauppoja/ravintoloita ei näin sunnuntaina tunnu olevan käytössä, ei edes Finnsnesissä.
Illan lähestyttyä saavumme Seglan juurella olevalle parkkipaikalle, jossa törmäämme instatuttuun Damoniin. Yhteisellä suunnitelmalla otetaan kamppeet kantoon ja hampparoidaan noin puolivälissä olevalle tasanteelle. Siinä on täydellinen paikka pystyttää teltat ennen kuin viimeiset auringonsäteet katoavat vuorten taakse. Hämärän hiipiessä käydään vielä Topin ja Tiian kanssa Seglan huipulla, joka tarjoaa varmat adrenaliinit kenelle tahansa. Päässä huimaa.
Takaisin päästyämme alkaa kokkailu ja revontulten kyttäily. Aika nippanappa taitaa olla kupit tyhjentyneet, kun kaikki jo juoksentelevat kameroiden kanssa. Mitä tähän nyt sanoisi – maagista.
Eeppisen yön jälkeen aamu valkenee harmaana, ei siis mitään juustosta auringonnousua, vaan klassinen kyljenkääntö toviksi. Aamukäppäilyjen aikana taivas alkaakin sitten jo sinertyä. mutta pakko se on hypätä autoon ja lähteä hiljakseen kohti Suomea. Täällä voisi kyllä viettää aikaa loputtomasti. Onneksi meillä ei ole vuoria, niin on jotain mitä ikävöidä.
-E
Ps. Muista pistää seurantaan meidän instagramit @eetuleikas @topinlife sekä @muskovisuals ja tietysti facebook.
Ei voi olla totta, siellähän joku kauhoo halki Suomen!
Kyseessä on Neitokainen, tekolampi Kittilän Vesikkovaarassa, vain vartin ajomatkan päässä Ylläkseltä. Luotan surutta Ilta-sanomien, Ylen sekä Wikipedian tietoihin, mutta tässä tarinaa tiivistettynä.
Elettiin 90-luvun alkua, kun meikäläisestä ei vielä ollut tietoakaan. Lapissa se sijaan suunniteltiin lomakylää, jonka keskelle tulisi tekolampi. Rakennusmestari Esko Sääskilahti keksi tehdä lammesta Suomen muotoisen ja kaivinkoneet käynnistettiin. Parissa viikossa lampi saatiin valmiiksi, mutta laman iskettyä lomakylä sen ympärille jäi rakentamatta. Ajan myötä lampi unohtui, mutta sitten kopterikameroiden suosio räjähti ja Neitokaisesta tuli hittikohde. Näin 25 vuotta myöhemminkin se on säilyttänyt yllättävän hyvin muotonsa. Pituutta sillä on 116 metriä ja syvyyttä jonkun tiedon mukaan metrin verran. Mikään varsinainen uimapaikka se ei siis ole.
Jokatapauksessa uimaan oli päästävä. Oltiin nähty lukemattomia kuvia ennestään lammesta ja tapamme mukaan yritettiin miettiä jotain erilaista kuvaan. En muista, koska olisin ollut niin jäässä kuin tuon uintiretken jälkeen, mutta onneksi kuva selvästi onnistui. Julkaistuamme sen facebookissa se tavoitti lähes puoli miljoonaa ihmistä! Sitä on jaettu hurjasti aina 9gag -sovellusta ja Jounin Kauppaa myöten – tosin harmillisesti ilman kuvacredittejä.
Mitäs tykkäätte muuten tälläisistä videoista? Tehdäänkö lisää?
-E
Yhteistyössä: Visit Ylläs
Halipatsuippa!
Ylläs on tullut vuosien saatossa hyvinkin tutuksi, MUTTA vain talvisaikaan. Monesti se mielletäänkin selkeästi talvikohteeksi ja erityisesti laskettelukeskukseksi. Eikä siinä mitään, onhan se Suomen mittapuussa vertaansa vailla oleva kukkula laskemiseen. Meitä Topin kanssa kuitenkin kiinnosti millaista siellä on kesällä. Siispä pakattiin auto ja hurautettiin nelostietä pohjoiseen ottamaan selvää.
Vaikka Ylläksen meininkiä tiiviisti seuraankin etelästä käsin, niin odotukset olivat silti hiukan epäileväiset. Riittäisikö meillä tekemistä reiluksi viikoksi? Onkohan kaikki paikat aivan autiona? Mitäs kuvattavaa siellä muuten on? Suunnitelmaa meillä ei ollut taaskaan sen kummemmin mietittynä, vaan tarkoituksena oli mennä, nähdä ja kokea mahdollisimman paljon. Samaan aikaan itse pohdiskelin voisinko asustaa Ylläksellä ympärivuoden. Ja jos ei maistu, niin voitaisiin jatkaa kiertelyä vaikka Norjaan syömään turskaa toiseksi viikoksi.
Kun päästiin paikan päälle päätettiin ensityökseen ottaa pyörät. Se oli nimittäin tiedossa, että pyöräily on hothot! Tänä kesänä Pallas-Yllästunturin Kansallispuiston reitit avautui pyöräilijöille, joten nyt riittää baanaa poljettavaksi. Ja olihan se hienoa! Maisemat toimii kesälläkin ja pyörä vie jouhevasti eteenpäin. Tajusin heti että täällähän vaikka pyöräilee viikon, jos vaan peffa antaa myöten.
Jos ja kun muuten suuntaatte Ylläksellä, niin kokeilkaapa e -fatbikeja! Aivan törkeän makeeta, kun tuntureiden valloituskin sujuu ilman verenmakua suussa. Samalla ehtii tehdä vähän pidemmän lenkin puolikkaassakin päivässä. Hommahan toimii niin, että poljet ihan normaalisti ja säätelet avustustehoa maaston mukaan. Tasasella avustusta ei tarvitse juuri lainkaan, mutta kun mäki tulee vastaan antaa pyörä hyvän buustin eikä vauhti tipu juurikaan. Meillä pyörät oli Ylläsjärven Jemes Sportista, mutta sähköläskejä saa kyllä äkäslompolonkin puolelta.
Jos pyöräily kiinnostaa, mutta polkeminen taas ei huvita edes sähköavusteisesti, niin kannattaa vetästä vähän enemmän syndiä päälle ja suunnata Ylläs Bike Parkkiin. En voi kyllä sanoa yhtään kevyemmäksi touhuksi, mutta ainakin adrenaliini virtaa. Pitkät reitit ja upeat maisemat tarjoavat varmasti jokaiselle elämyksen taitotasosta riippumatta. Tähän jäi kyllä nälkää seuraavalle kerralle!
Jottei reissu olisi pelkkää rullailua, väliin sopi vaellella tuntureilla ihan omin jaloin. Rakkakivikot lisäävät talssimiseen oman haasteensa, mutta huipulta näkymät ovat kaiken sen arvoista. Yhtenä yönä oltiin katselemassa ensin revontulia kesänkijärven rannalla ja sitten kipitettiin ylös kesänkitunturille odottamaan auringonnousua. Ensimmäiset yöpakkaset tekivät olon aika viileäksi, mutta aamulla näky oli upea.
Sään suhteen saatiin oikeastaan ensilunta lukuun ottamatta kaikkea mahdollista. Onneksi mikään homma ei jäänyt kuitenkaan kelistä kiinni ja loppupeleissähän sehän on se kuuluisa pukeutumiskysymys. Näimpä tuli koettua kaikkea aina kohmeisin käsin pelatusta frisbeegolf -kilpailusta kesäisen lämpöiseen melontaretkeen t-paidoissa. Mehän ollaan kavereiden kanssa innostuttu tänä kesänä heittämään fribaa, joten olihan se pakko päästä testaamaan Ylläksenkin kaksi kenttää!
Siinähän se viikko suunnilleen jo vierähtikin. Loppujen lopuksi aikaa olisi voinut olla enemmänkin eikä tekemisen puutetta tosiaan tullut! Ensi vuonna täytyy tulla ainakin kalastamaan sekä vaeltamaan pidemmälle kansallispuistoon. Niin ja sitä DH:ta ja sähköläskeilyä lisää!
-E
Ps. Mitä mieltä olette uusiutuneesta blogista? Mikä mättää, mikä toimii? Mieluusti kuultaisiin kommentteja 🙂
Terve!
Eheiii, en suinkaan lopettanut bloggailua laskemisesta ja kuvaamisesta puhumattakaan! Sama Kaakaolla-Eetu se täällä siis hakkaa näppäimistöä. Kuten huomaatte saitti on vaihtunut omaan ja on aika kiittää lumipalloa kuluneista vuosista! Omalla sivuille siirtyessä mukaan hyppää tiiviimmin kuvaajavelipoika Topi, joka taltioimisen ohella tarttunee satunnaisesti myös vieraskynään.
Hätäisimmät miettinevät jo mikä ihme tuo Musko Visuals oikein on? Noh, iskettiin hynttyyt yhteen kuvauspuolellakin ja Musko Visuals on luomuksemme – jeee! Vihdoin voin vastata ylpeänä kysymykseen “Mistä sun kuvia voi katsella?” – muskovisuals.fi 🙂
-E
