Revontulet , Ruska , Valokuvaus
Ruska Kilpisjärvellä

Viikko sitten poikkesin ihailemaan ruskaa Kilpisjärvelle. Yksi yö Tsahkaljärven rannalla, pakkasen kuorruttamassa teltassa revontulten alla sekä vaellus muodin mekkaan Saanatunturin huipulle. Kovin paljon en turise, kuviakin olisi hirveästi, mutta tärkeintä, että edes osa saa nähdä nyt päivänvalon. Olkaas siis hyvä, Instagramistani löytyy myös videoita!

Aina kultareunuksisestä tiestä joku kuva tulee napattua.
Mun ei ollut oikeastaan tarkoitus ottaa tästä kuuluisasta kohtaa kuvaa, mutta oli niin sopivasti polun varressa, että aina ohi kulkiessa napsasin yhden. Jälkikäteen tuon revontulikuvankin olisi voinut ottaa jalustalta, niin olisi saanut laadukkaamman.
Huomenta maailma!
Juuri tästä kohtaa oli jo lehdet hieman lähteneet, muttei se ollut niin justiinsa.
Käväsin myös aamulla pulahtamassa kuvaten Lapin Panimolle yhteistyöpostaukseen kuvia.
Yksi omista suosikeistani.
Aamulla sumua tuli ja meni. Myös hieno haloilmiö muodostui muidenkin kuvaajien iloksi, joita alkoi pikku hiljaa valua paikalle yhdeksän aikoihin kävellessäni pois.
Käytiin Saanalla, jota olen aina vierastanut, mutta annoin nyt mahdollisuuden.
Reilu kolme kuukautinen Hedda pääsi myös huiputtamaan Saanan.
Välillä toki kyydistä nauttien.
Pari muutakin trenditietoista.
Ja minä tietysti oranssissa myös!
Opin, että Suomessakin voi tuntea korkeanpaikan kammoa!

Hienoahan tämä taas oli eikä syyskuun toka ja kolmas viikko ikinä tunnu pettävän parhaimpana ruska aikana Kilpisjärvellä. Jos meinaat vielä ihaileman niin kiire tulee – itse jo lautaa voitelin.

-E

Lappi , Matkat , Norja , Pyöräily , Revontulet , Ruska , Ylläs
Ruskareissu Lappiin

Moikka!

Vielä ennen syksyn uurastuksia pääsin poikkeamaan pohjoisessa. Puolentoista viikon aikana tuli omaan makuun, niin timanttista materiaalia, että saatan tehdä erillisiäkin postauksia tarkemmin. Laittakaa kommentteja toki mikä kiinnostaa!

Ihan alkuun on todettava, että oikeastihan tämä oli vain hyvin naamioitu matka frisbeegolf-kilpailuihin. Kävin heittelemässä jo viime vuonna Ylläs Ruska Open:issa ja nyt kun into lajiin on kasvanut entisestään oli hurautettava hiihtokoulukollega Samin kanssa paikalle.

Valmistautuminen jännään jokamiessarjaan meni ainakin nappiin heti ensimmäisenä yönä Äkäslompolon rannassa. En tiedä kuinka hyvin se loppujen lopuksi tuotti kuitenkaan tulosta, sillä enemmän taisi kopista puut kuin ketjut. Ilokseni nappasin kuitenkin hopeaa!

Ylläksellä kun oltiin niin myös pyöräilemään oli tietty päästävä. Käytiin yksi päivä hikoilemassa DH-touhuissa Ylläs Bike Parkissa ja toinen sähköläskeillä kansallispuistossa. Aivan älyttömän kivaa hommaa molemmat.

Oltiin lähdetty reissuun kepeällä suunnitelmalla, jossa oli tilaa myös muutaman päivän seikkailulle isompien kukkuloiden maahan. Näimpä lähdettiin torstaiaamulla liikenteeseen ihailemaan ruskaa ensin Kilpisjärvelle ja sieltä rajan ylitse Norjaan. Mehän oltiin Ylläksellä hiukan etuajoissa ruskan suhteen, sillä yleisesti se paras ruska on juuri näihin aikoin 10.-15.9., mutta pohjoisempana oli jo todella upeaa väriloistoa.

Voitteko uskoa muuten että olin koko puolentoista viikon aikana vain pari kertaa pitkät housut jalassa! Myös Norjassa säät olivat puolellamme ja päästiin nukkumaan aivan tyynessä tonnisella huipulla. Kerrassaan upeaa.

Toisena päivä Norjassa ajeltiin Altan ohitse pohjoiseen ja jäätiin seuraavaksi yöksi erään pienen lammen rantaan. Oltiin aluksi jo pystyttämässä telttaa, kunnes tajuttiin että tänä yönähän me voitaisiin testata ensi kertaa miten meikäläisen auto taipuu nukkumiseen. Mulla oli nimittäin autoa ostaessani isona kriteerinä, että sinne pitää mahtua nukkumaan.

Autossa nukkuminen osottautui loistavaksi valinnaksi, sillä yöllä revontulia kuvatessani hiiren hiljaisuuden rikkoi voimakas murahdus. Sitten kuulin kuinka joku lähti uimaan veteen. Tuli kyllä nopeasti otettua jalusta kouraan ja hipsittyä autoon lietsomaan jännitystä Samille. No käytiin vielä uudestaan katsomassa mitä sieltä löytyisi, mutta komeiden revontulten lisäksi mitään ei näkynyt. Pari murahdusta kuului kyllä, muttei edes hirvimies Sami pystynyt niitä hirveksi toteamaan. Aamulla lähtiessämme liikkeelle marssi tiellä kuitenkin, niin iso hirvilehmä, että sen oli pakko olla yöllisen jännityksen taustalla.

Ajeltiin Inarin kautta takaisin ja jäätiin vielä yhdeksi extrapäiväksi Ylläkselle, niin että ehdittiin kuvaamaan aamusumuja ja pyöräilemään. Sitten pitkä kotimatka jälleen autossa, mutta suuren kiitollisuuden tunteessa. Loppuun vielä pikku video, joka tuli huomaamatta kuvattu siinä sivussa.

-E

Ps. Muista seurata somet Facebook ja Instagram

Lumilautailu , Matkat , Norja , Revontulet
Kaamosretki Norjaan

Morjes ja oiiikein hyvää joulua!

Runsas viikko sitten kävästiin hiihtokoulukollega Manun kanssa pikaisella visiitillä Norjassa. Näin jouluaattona onkin hyvä tovi saatella nämä kuvat ja lausahdukset myös tänne blogin puolelle. Taas tuli todettua, että aina on hyvä astua kotiovesta ulos.

Vuoret ja kaamos – kaksi asiaa niin lähellä sydäntä. Jollain tavoin rauhoittaa silmää ja tästä tulikin työpöydälle uusi taustakuva.

Tällä kertaa ei lähdetty valassafarille, mutta Skervoya yllätti mm. kukkulan päällä olevalla ampumahiihtostadionilla. Nättejä nämä pienet kylät ja kaupungit. Silmiin pistävää oli muuten ylipäätään Norjassa ajellessa oli jouluvalojen runsaus, johon todellakin oli panostettu!

Linnunrata, revontulet, vuorovesi ja vuoret. Kävellessämme keskellä vuonoa tuumimme kuinka ihmeellinen luonto onkaan.

Iloinen matkaseuralainen Manu oli ekoja kertoja haikkihommissa.

Päästen heti pehmeän lumen makuun…

…joka oli myös paikoin herkässä.

Droppaisko lipalta?

Ainakaan vallitsevaa tuulensuuntaa ei tarvinnut arvuutella.

Kaunis oli jälleen naapuri, toivottavasti keväällä päästään hengailemaan pidempiä pätkiä.

-E

Matkat , Norja , Revontulet , Ruska , Ylläs
Senjan saari Norjassa

Aurinko paistaa, vuoret kohoaa ja ilma on tyyni. Ihan harmittaa ettei tullut otettua sortseja mukaan, sillä lämpöä on kiitettävät viitisentoista astetta näin syyskuun lopussakin. Kyllä näiden täällä Norjassa kelpaa!

Ollaan piipahtamassa Senjan saaressa yhden yön taktiikalla. Aikaa ei siis ole hukattavaksi ja näinpä herättiin jo 4:45 ajamaan Ylläkseltä. Matkaan ennätti lopulta minun ja Topin lisäksi Riku sekä Tiia, joista jälkimmäisestä kehkeytyi meidän instamallityttö.

Aloitamme saaren kiertämisen etelästä ja etenemme leppoisesti kuvaillen. Mihinkäs meillä tälläisellä saarella kiire olisikaan. Turisteja ei enää juuri ole ja saadaankin ajella lähes tyhjiä teitä. Onneksi vararuokaa on mukana, sillä kauppoja/ravintoloita ei näin sunnuntaina tunnu olevan käytössä, ei edes Finnsnesissä.

Illan lähestyttyä saavumme Seglan juurella olevalle parkkipaikalle, jossa törmäämme instatuttuun Damoniin. Yhteisellä suunnitelmalla otetaan kamppeet kantoon ja hampparoidaan noin puolivälissä olevalle tasanteelle. Siinä on täydellinen paikka pystyttää teltat ennen kuin viimeiset auringonsäteet katoavat vuorten taakse. Hämärän hiipiessä käydään vielä Topin ja Tiian kanssa Seglan huipulla, joka tarjoaa varmat adrenaliinit kenelle tahansa. Päässä huimaa.

Takaisin päästyämme alkaa kokkailu ja revontulten kyttäily. Aika nippanappa taitaa olla kupit tyhjentyneet, kun kaikki jo juoksentelevat kameroiden kanssa. Mitä tähän nyt sanoisi – maagista.

Eeppisen yön jälkeen aamu valkenee harmaana, ei siis mitään juustosta auringonnousua, vaan klassinen kyljenkääntö toviksi. Aamukäppäilyjen aikana taivas alkaakin sitten jo sinertyä. mutta pakko se on hypätä autoon ja lähteä hiljakseen kohti Suomea. Täällä voisi kyllä viettää aikaa loputtomasti. Onneksi meillä ei ole vuoria, niin on jotain mitä ikävöidä.

-E

Ps. Muista pistää seurantaan meidän instagramit @eetuleikas @topinlife sekä @muskovisuals ja tietysti facebook.