Kesä , Lappi , Pyöräily , Video , Ylläs
Juhannus Ylläksellä

Hellou!

Jotenkin niin perinteiseen tapaan juhannuksen lähestyessä mustat pilvet nousivat taivaalle ja sääennuste näytti sen verran hurjalta, että googlailin jo varmuuden vuoksi oman arkin tekoa.

Onnekseni valonpilkahdus lähti samantien matkaan ja kiisi jo keskiviikkoillaksi ovelleni. Tämän Sievin pitkätukan kanssa laitettiin heti riemastuneena Yle Saame soimaan ja hurautettiin yöllä Pallakselle potkuttelemaan. Mikä olisikaan parempaa yöttömässä yössä!

Valonpilkahdus kiitää.
Valonpilkahdus Pallaksen kedolla.
Valonpilkahdus jatkaa seikkailujaan.

Juhannusaattona aukesi sitten kovasti odottamamme Ylläs Bike Park. Mä olen vielä täysin keltanokka näissä hommissa, mutta viime kesän Ylläksellä viettänyt Tumppi oli selvästi elementissään. Vielä ennen puoltayötä päästiin myös itse maestron matkaan, kun reittimies ja Hiddentrails -yritystä pyörittävä Marko bongattiin sumun seasta puolisonsa Tytin sekä Jemes sportin Jukan kanssa. Ulospäin näyttää varmaan ihan järkyttävältä keliltä, mutta todellisuudessa juhannusyön usvassa oli älyttömän nättiä ajella porukassa! Jotain sellasta maagista, mitä on vaikea selittää.

Tänä vuonna huipun juhannuksen teemana oli kaurismäki.
Tässä pikkunen pätkä Tumpin laskuista. Mä sain kunnian vilauttaa shortseja alussa!
Marko droppailee.

Sellanen juhannus tällä kertaa. Sääskien puremien lisäksi mulla on muuten sellasta kutinaa, että fillarijuttuja tulee näkymään vielä runsaasti kanavissani!

-E

Lappi , Matkat , Norja , Pyöräily , Revontulet , Ruska , Ylläs
Ruskareissu Lappiin

Moikka!

Vielä ennen syksyn uurastuksia pääsin poikkeamaan pohjoisessa. Puolentoista viikon aikana tuli omaan makuun, niin timanttista materiaalia, että saatan tehdä erillisiäkin postauksia tarkemmin. Laittakaa kommentteja toki mikä kiinnostaa!

Ihan alkuun on todettava, että oikeastihan tämä oli vain hyvin naamioitu matka frisbeegolf-kilpailuihin. Kävin heittelemässä jo viime vuonna Ylläs Ruska Open:issa ja nyt kun into lajiin on kasvanut entisestään oli hurautettava hiihtokoulukollega Samin kanssa paikalle.

Valmistautuminen jännään jokamiessarjaan meni ainakin nappiin heti ensimmäisenä yönä Äkäslompolon rannassa. En tiedä kuinka hyvin se loppujen lopuksi tuotti kuitenkaan tulosta, sillä enemmän taisi kopista puut kuin ketjut. Ilokseni nappasin kuitenkin hopeaa!

Ylläksellä kun oltiin niin myös pyöräilemään oli tietty päästävä. Käytiin yksi päivä hikoilemassa DH-touhuissa Ylläs Bike Parkissa ja toinen sähköläskeillä kansallispuistossa. Aivan älyttömän kivaa hommaa molemmat.

Oltiin lähdetty reissuun kepeällä suunnitelmalla, jossa oli tilaa myös muutaman päivän seikkailulle isompien kukkuloiden maahan. Näimpä lähdettiin torstaiaamulla liikenteeseen ihailemaan ruskaa ensin Kilpisjärvelle ja sieltä rajan ylitse Norjaan. Mehän oltiin Ylläksellä hiukan etuajoissa ruskan suhteen, sillä yleisesti se paras ruska on juuri näihin aikoin 10.-15.9., mutta pohjoisempana oli jo todella upeaa väriloistoa.

Voitteko uskoa muuten että olin koko puolentoista viikon aikana vain pari kertaa pitkät housut jalassa! Myös Norjassa säät olivat puolellamme ja päästiin nukkumaan aivan tyynessä tonnisella huipulla. Kerrassaan upeaa.

Toisena päivä Norjassa ajeltiin Altan ohitse pohjoiseen ja jäätiin seuraavaksi yöksi erään pienen lammen rantaan. Oltiin aluksi jo pystyttämässä telttaa, kunnes tajuttiin että tänä yönähän me voitaisiin testata ensi kertaa miten meikäläisen auto taipuu nukkumiseen. Mulla oli nimittäin autoa ostaessani isona kriteerinä, että sinne pitää mahtua nukkumaan.

Autossa nukkuminen osottautui loistavaksi valinnaksi, sillä yöllä revontulia kuvatessani hiiren hiljaisuuden rikkoi voimakas murahdus. Sitten kuulin kuinka joku lähti uimaan veteen. Tuli kyllä nopeasti otettua jalusta kouraan ja hipsittyä autoon lietsomaan jännitystä Samille. No käytiin vielä uudestaan katsomassa mitä sieltä löytyisi, mutta komeiden revontulten lisäksi mitään ei näkynyt. Pari murahdusta kuului kyllä, muttei edes hirvimies Sami pystynyt niitä hirveksi toteamaan. Aamulla lähtiessämme liikkeelle marssi tiellä kuitenkin, niin iso hirvilehmä, että sen oli pakko olla yöllisen jännityksen taustalla.

Ajeltiin Inarin kautta takaisin ja jäätiin vielä yhdeksi extrapäiväksi Ylläkselle, niin että ehdittiin kuvaamaan aamusumuja ja pyöräilemään. Sitten pitkä kotimatka jälleen autossa, mutta suuren kiitollisuuden tunteessa. Loppuun vielä pikku video, joka tuli huomaamatta kuvattu siinä sivussa.

-E

Ps. Muista seurata somet Facebook ja Instagram

Kesä , Lappi , Pyöräily , Ylläs
Pyöräretki keskiyön auringossa

Morjesta!

Viime Ylläksen visiittimme ehdottomiin kohokohtiin kuului “öinen” pyöräretki Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon. Tässä pieni fiilistely yöstä.

Kello oli jo yli kymmenen, kun hypättiin pyörien selkään Ylläsjärvellä. Ensin otettiin Tunturijärven kautta suunnaksi Äkäslompolo ja sieltä jatkoimme eteenpäin tunturien sekaan. Hiukan pilvisen päivän jälkeen saatiin jännittää, miten aurinko meille näyttäytyisi, mutta iloksemme jo puoliltaöin Tahkokurun laavulle pysähtyessämme alkoivat pilvet rakoilla. Toivo heräsi.

Pidettin vain nopea juomatauko ja jatkettiin matkaa hangaskurun kautta kotamajalle. Erityisen mukavaa etapilla oli tasapainoilla pitkospuilla, joskin pahimmat paikat pystyy kyllä kiertämäänkin.

Kotamajalta alkoi Kukastunturinnousu, jota taittaessa tulimme erityisen kiitolliseksi sähköavusteesta. Lisävoimia sai myös maisemista, jotka alkoivat kauniisti värjäytyä takanamme. Kello taisi olla noin 1 päästyämme huipulle ja voi taivas mitkä näkymät! Nyt oltiin ehdottomasti oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Kukastunturin reitti on muutenkin ehdottomasti yksi lemppareistani Ylläksen alueella mihinkä vuodenaikaan tahansa. Nyt toisella puolella näkyi Pallaksen siluetti, toisella Ylläksen kultaiset rinteet.

Pyörät olivat tutut jo viime kesältä ja talvelta, enkä voi edelleenkään lakata hehkuttamasta niitä. Sähköavustus mahdollistaa niin paljon enemmän, eikä tälläkään kertaa vastaavaan lenkkiin olisi ollut mitenkään rahkeita ja aikaa normipyörällä. Suuri kiitos lainasta Hidden Trails Laplandille, on nää vaan hienoja vehkeitä! Jos pyöräilemään mielit, niin heille vahva suositus.

Huipulla vierähti lopulta parikin tuntia ennen kuin läksimme tykittämään pitkään alamäkeen ja kotimatkalle Ylläsjärvelle. Sanoin on vaikea tätä yöseikkailua kuvata, niin erityinen oli tunnelma.

-E