• ETUSIVU
  • Ketkä?
  • Portfolio
  • Kaakaolla blogi
  • ETUSIVU
  • Ketkä?
  • Portfolio
  • Kaakaolla blogi
Kesä , Lappi , Lumilautailu , Vapaalasku
12 kuukautta luonnon lumia laskien Suomessa
  • Posted By Esko
  • on September 25,2020

12! Voisiko Suomessa laskea luonnon lumella kaikkina 12 kuukautena peräkkäin? Enää en mieti, vaan tyytyväisenä totean, että voihan sitä! 22.09.2020, syyspäivän tasauksena saatiin Saanatunturilla täyteen 12 peräkkäistä kuukautta luonnon lumella yhdessä Juuso Holsteinin kanssa.

Ajatus hommaan kehkeytyi salakavalasti ja lähti kiihtymään oikeastaan vasta, kun poikkeuksellisen pitkä kevät vain jatkui jatkumistaan. Heinäkuun alussa aloin oikeasti olla sitä mieltä, että tämänhän saattaisi hyvinkin kestää elokuuhun ja syyskuussa tulisi mahdollisesti jo ensilumi. Juuri elo- ja syyskuu olivatkin ne hankalimmat kuukaudet, mutta loppujen lopuksi onni kääntyi puolellemme. Kriteereinä oli että laskun tulisi oikeasti tuntua laskulta ja olla yli 5 käännöstä. Yhtä käännöstä varten ei matkaan lähdettäisi, eikä voitaisiin puhua laskemisesta.

Tiistaina Kilpisjärvelle ajaessa pääkopassa oli epätoivoista poltetta saada homma naulattua. Aavistuksen taikauskoisena olin yrittänyt pitää homman vain pienessä piirissä kertomatta laajemmalle yleisölle. Pelkäsin, että julkisesti ääneen lausuessani homma kirjaimellisesti vesittyisi.

Ne jotka tästä kuulivat pitivät ideaa tietysti kahelina ja vielä matkalla pelipaikoille kuultiin toteamus “Eheeei täällä missään laskemaan vielä onnistu.” Hauska juttu muuten, että olin käynyt ruskareissulla ensimmäistä kertaa Saanan päällä vain kahdeksan päivää aiemmin. Ei siis mikään ihme että usko oli itselläkin koetuksella.

Tunturiin noustessa tunnelma muuttui ja koettiin hauska hetki, kun vastaan tuleva rouva hehkutti touhuamme mahtavaksi. Olin valmistaunut perinteiseen tapaan suureen ihmetykseen, mitä te pojat kuvittelette tekevänne. Viimeistään kun hän kertoi lunta olevan huipulla puoleen reiteen sydämeni alkoi sykkiä kunnolla.

Ylhäällä sää vaihteli rajusti. Saatiin sekä auringonpaistetta että totaalisen valkoista piiskaa vasten poskia.

Juuso pujottelee.

Pimeän suhteen aikataulu puski hieman päälle ja jos koko päivä olisi ollut aikaa, niin varmasti enemmänkin laskettavaa olisi ollut tarjolla. Saatiin valittua kuitenkin muutamat hyvät painanteet, joihin tuuli oli lunta kerännyt paikoin reilustikin. Se oli positiivinen yllätys, jota salaa kokoajan olimme toivoineet.

Päästiinpähän sitä heti myös droppejen makuun ennen kuin päätin kiertään pystyssä pysyäkseni.
Aina sydäntä lämmittävä näky.

Hulluahan tämä koko juttu oli, mutta niinkuin äiti sanois: “hullu saa olla, muttei tyhmä”. En tiedä onko joku tai kuinka moni muu on Suomessa vastaavaa tehnyt, mutta kertokaa ihmeessä jos tiedätte!

Myös filmin pätkä 12 on tuloillaan ja tarkoitus saada ensi-iltansa kuukauden päästä Arctic Weekendissä. Pysykää kuulolla!

-E

Muista seurata lisää Instagramissa ja Facebookissa.


Kesä , Lappi , Lumilautailu , Vapaalasku
Pyörien kanssa Pyhäkuruun laskemaan
  • Posted By Esko
  • on July 5,2020

Joko nyt ois vikat, vai jo ekat?

Perjantaiaamuyöllä 3.7.2020 keli ei olisi voinut olla otollisempi pikku laskuretkelle Pallaksen Pyhäkuruun. Puoli kolmen aikaa yöllä ajellessa auton mittari näytti asteen verran lämpöä ja aurinko kultasi upeasti järvistä nousevan usvan. En kuitenkaan tällä kertaa jäänyt kuvailemaan, vaan ajeltiin Ollin kanssa Pallashotellille treffaamaan Juuso. Olli lähti muuten kunnioitettavasti 1,5 tunnin varoitusajalla liikkeelle, kun yhden aikaa yöllä satuttiin viestittelemään. Ja aamusta tietysti molemmat töihin!

Käytössä meillä oli sähköpyörät, jolla matka ylös sujui huomattavasti mukavammin kuin perinteisellä apostolin kyydillä. Jotenki näiden lajien yhdistelmä loi muutenkin erityisen fiiliksen aamuun.

Juuso hurjastelee!
Allekirjoittanut nauttii. Kuva: Juuso Holstein
Aurinko alkoi lämmittää nopeasti ja kuuden aikaan oli jo suorastaan kuuma. Kuva: Juuso Holstein

Lumitilanne Pyhäkurussa oli vielä ihan kelvollinen eli laskua oli enempi kuin valtaosassa Etelä-Suomen keskuksissa keskitalvella.

Katso kokoretki videoineen Instagram-stooristani! Ohessa se on kuvakaappaukseen merkitty nuolin.

-E


Kesä , Lappi , Lumilautailu , Vapaalasku
Helleaallolla surffailua Pyhäkurussa!
  • Posted By Esko
  • on June 15,2020

Käytiin poikien kanssa lauantaina kesäretkellä Pallaksella. Uskomatonta vauhtia on lumet sulaneet eikä uskoisi, että pari viikkoa sitten on vielä hiihdelty pitkin poikin tunturia. Tässä muutamia kuvia, olkaas hyvä!

ETS-Alppimatkojen ensi kesän kuvastoa.
Juuso Holstein nautiskelee päivän ekat siivut.
Vähnä joudun suostuttelemaan mukaan lähtöä, mutta onneksi Tumppi (Tuomas Väntänen) ja Sami Takku olivat tyytyväisiä päivän päätteeksi.
Kulinaristi Juuso Holstein veti repustaan taas makeimmat evässetit.
Ketutti hitusen kun onnistuin söhläämään Jani Kärpän ekan laskun, kun seinällä ei ollut vielä jälkiä, mutta nätisti se lauta kääntyi tokallakin yrityksellä.
Hetta-Pallas on suosittu vaellusreitti.

Pitäisköhän se vielä juhannuksena kävästä mäessä ja sitten kesävoiteet pohjaan, kun talvea kohti jo lähdetään menemään?

-E


Kesä , Lappi , Lumilautailu , Vapaalasku
Vuorokauden vapaalaskuseikkailu Pallaksen kesäkuussa #24hourssplitboardchallenge
  • Posted By Esko
  • on June 12,2020

Mulla oli jo pitkään ollut kevään aikana tunne, että pitäisi käydä tekemässä jokin fyysisesti haastava retki splitboardilla. Poikkeuksellinen lumikevät vain jatkui ja jatkui minun rakastellessa sitä niin paljon kuin ehdin.

Pallastunturin hotelli ja luontokeskus 31.5.2020

Kesäkuun vaihtuessa päätin, että nyt ennen lumien sulamista on toimittava ja lauantaina Pallaksella laskiessa syntyikin idea, että josko huomenna tulisin takaisin ja viettäisin vuorokauden keroja tutkaillen.

Vähän piti jo tutkailla mistä mennä eteenpäin.
Lämpötila kipusi lähes hellelukemiin ja vain pari tuntia yöllä käytin pitkiä housuja.

Olin kokenut vappuna todellisen energiavajeuden hiihtoretkellä saapuen hoiperrelen kotia ja nyt päätin lähteä nöyrästi liikkeelle. Matkalla ja nousumetreillä ei olisi väliä, kunhan pystyisin nauttimaan sen 24 tuntia. Sunnuntaiaamulla tein päätöksen, että kyllä mä lähden tähän, vahasin rauhassa laudan ja suuntasin kaupan kautta Pallakselle. Kahden jälkeen sunnuntai-iltapäivällä olin valmiina seikkailuun.

Saana ja vatikuru.

Sunnuntaipäivän mulla oli seurana Saana ja pyörittiin Pallaksen lähialueella rennosti laskien. Kahdeksan aikaan palattiin takaisin autolle, jossa otin hieman lisää kameroita sekä ruokaa matkaan. Olin suunnitellut että nauttisin keskiyönauringosta Taivaskerolla, jonka jälkeen lähtisin hiljakseen pohjoista kohti aina lumikerolle asti. Optimistisena ajattelin olevani takaisin aamulla 9-10 aikaa. Tässä tapahtui ehkä reissun suurin virhe. Jätin suurimman osan kameroista, eväistä sekä aurinkorasvan taivaskerolle odottamaan jatkaen kevyemmällä varustuksella etiäpäin.

Taivaskerolta laskin alas Orotuskeron suuntaan, josta nousin rihmakurun vaaroille. Tästä alkoi myös minulle uusi alue, jossa en ollut ennen vieraillut. Kartassa Rihmakuruun näytti laskevan hyviä kuruja ja toden totta pienen lumettoman epätoivon jälkeen löysin mielettömiä laskuja! Siinä vierähtikin kolme-neljä tuntia hujauksessa laskien. Uskomatonta, että oli jo kesäkuu!

Kolmen aikaan yöllä rihmakurun vaaroilla löytyi parhaat laskut.

Rihmakurun kodalle saapuessani huomasin lumessa olevan ihan kunnon jääkuoren. Siellä lämpötila oli siis selkeästi laskenut pakkaselle ja hiihtäminen oli mukavan helppoa. Täydensin myös purosta ensi kertaa reissun aikana vesipullon.

Matka nammalakuruun sujui niin sutjakasti, että päätin jo tässä vaiheessa jatkavani suoraan kohti lumikero montellinmajan kautta. Reittini myötäili siis hetta-pallasvaellusreittiä, jonka tikut olivat vielä paikoin kokonaan lumen peitossa!

Käännekohta hetkellä, jolloin väsymys alkoi.

Vasta pari kilometriä ennen lumikurua alkoi väsymys iskeä. Kello oli kutakuinkin 8 ja tajusin, että matka takaisin olisi pitkä sekä kuuma. Nyt alkoi tulla aurinkorasvaa ikävä! Hetken mietin jo kääntyä, mutta toisaalta olinhan niin lähellä lumikurua, jonka olin henkisesti asettanut kääntöpisteekseni, että loppujen lopuksi siellä oli pakko käydä.

Pieni lepohetki Montellinmajalla.

Takaisin päin matka sujui vaihtelevasti. Joka toinen minuutti olisin halunnut kellahtaa mättäälle nukkumaan ja sillä toisella minuutilla hehkutin kuinka upea kesäkuu onkaan meneillään. Nälkä oli suuri, olinhan jättänyt yhtä leipää ja muutamaa suklaapatukkaa lukuun ottamatta ruokani taivaskerolle. Myös nahka alkoi punottaa.

Nammalakuru 1.6.2020

Nammalkurulta nappasin sinne jättämäni hupparin sekä pitkähousut mukaan sekä melkein hieman torkahdin. Liekö tässä vaiheessa pulssi käynyt minimissään eli 46 lyönnissä?

Tässä vaiheessa ihoa poltti, mutta tiesin selviäväni.

Rihmakuruun oli jälleen mukava saapua ja siinä vaiheessa tiesin jo selviäväni hengissä takaisin. Nousu reissun matalimmasta kohdasta korkeimmalle, Taivaskerolle tuntui sohjoisessa lumessa henkisesti siedettävältä, mutta fyysisesti huomasin, että muutamia kilometri oli jo tullut hiihdettyä. Minun oli pakko laittaa pitkä ohut kuoritakki päälle, jotten olisi palanut entisestään. Kuuma.

Rihmakurun portailla latautumassa viimeiseen koitokseen.

Hieman ennen taivaskeroa kello olikin jo kaksi ja 24h tuntia tuli täyteen. Alkuperäisestä suunnitelmasta olla taivaskerolla 9-10 aikaan aamiaisella olin siis jo 5-6 tuntia myöhässä. Kun vihdoin pääsin kamppeiden luokse, tunsin olevani maalissa. Enää olisi kuin kameroiden kerääminen tunturista ja hiihtely alas autolle.

Reissun statseja uudella Polar Grit X:llä mitattuna. Kello on saatu yhteistyönä.

Loppujen lopuksi aikaa vierähti 25h50min ja matkaa kertyi 48,50km. Korkeusmetrejä matkaan mahtui reilut 2600m. Ei siis mitään älyttömiä lukuja, mutta voin kertoa, että tuolla parhaimmillaan reiteen asti ulottuvassa sohjossa jokainen metriä täytyi ansaita. Siksipä hyvin tyytyväisenä sain ajella takaisin Ylläkselle. Nyt oli koeteltu juuri sopivasti fyysisesti!

Moni piti tätäkin touhuani hiihtää kesäkuussa splitboardilla täysin kahelina, ehkä vähän typeräkin. Matkan aikana ja jälkeen sain kuitenkin älyttömästi viestejä, voidaan puhua jopa sadoista tsemppauksista, älytöntä! Se oli ihan mahtavaa ja varmasti jatkossakin tulen tekemään tämän tapaisia seikkailuita, joista jaan reaaliaikaisesti Instagramiini stooreja.

Kohti Taivaskeron huippua.

Mitä jäi käteen?

Kunnioitettavat palovammat pohkeisiin sekä muistutus eväiden ja juotavan tarpeesta. Join reissun aikana vain 2-3 litraa vaikka yritin keskittyä juomataukoihin. Ruokaakin oli suorituksen aikana vain pari voileipää, roiskeläppä ja hitusen suklaata. Aurinkorasvan jättö Taivaskerolle oli kohtalokas virhe pohkeiden suhteen. Nyt saa kylillä ihmiset nauraa shortseissa kävellessä. “Hullu saa olla muttei tyhmä” kävi usein mielessä.

Ennen kaikkea käteen jäi kuitenkin mahtava seikkailu, muutama loistava lasku sekä tarina muisteltavaksi. Video retkestä ilmestyy myös pian, joten muista seurata myös sosiaalisessa mediassa – Instagramissa sekä Facebookissa.

Illalla kävin vielä palauttelemassa lonkkarilla mukavien rajojen kanssa.

-E


Kesä , Lappi , Pyöräily , Video , Ylläs
Juhannus Ylläksellä
  • Posted By Esko
  • on July 2,2019

Hellou!

Jotenkin niin perinteiseen tapaan juhannuksen lähestyessä mustat pilvet nousivat taivaalle ja sääennuste näytti sen verran hurjalta, että googlailin jo varmuuden vuoksi oman arkin tekoa.

Onnekseni valonpilkahdus lähti samantien matkaan ja kiisi jo keskiviikkoillaksi ovelleni. Tämän Sievin pitkätukan kanssa laitettiin heti riemastuneena Yle Saame soimaan ja hurautettiin yöllä Pallakselle potkuttelemaan. Mikä olisikaan parempaa yöttömässä yössä!

Valonpilkahdus kiitää.
Valonpilkahdus Pallaksen kedolla.
Valonpilkahdus jatkaa seikkailujaan.

Juhannusaattona aukesi sitten kovasti odottamamme Ylläs Bike Park. Mä olen vielä täysin keltanokka näissä hommissa, mutta viime kesän Ylläksellä viettänyt Tumppi oli selvästi elementissään. Vielä ennen puoltayötä päästiin myös itse maestron matkaan, kun reittimies ja Hiddentrails -yritystä pyörittävä Marko bongattiin sumun seasta puolisonsa Tytin sekä Jemes sportin Jukan kanssa. Ulospäin näyttää varmaan ihan järkyttävältä keliltä, mutta todellisuudessa juhannusyön usvassa oli älyttömän nättiä ajella porukassa! Jotain sellasta maagista, mitä on vaikea selittää.

Tänä vuonna huipun juhannuksen teemana oli kaurismäki.
Tässä pikkunen pätkä Tumpin laskuista. Mä sain kunnian vilauttaa shortseja alussa!
Marko droppailee.

Sellanen juhannus tällä kertaa. Sääskien puremien lisäksi mulla on muuten sellasta kutinaa, että fillarijuttuja tulee näkymään vielä runsaasti kanavissani!

-E


Kesä , Lappi , Ylläs
Paluu Ylläkselle osa 5010
  • Posted By Esko
  • on June 24,2019

Päätin talvella, että nyt saa koulu luvan loppua. Kävin ilmottautumassa kevään kursseille ja suuntasin maaliskuun alussa etelään päättäen ottaa tauon kaikesta muusta tekemisestä, myös somesta. Ihme ja kumma, sain kuin sainkin opinnot pakettiin ja kesäkuun alussa oli muutto Ylläkselle ensi kertaa pysyvä.

Äkäsjoki kello 1:30. Näin yöttömän yön aikaan on muuten vaikea malttaa nukkua.

Nyt muutaman viikon jälkeen ajatukset ovat edelleen varsin sekavat ja ristiriitaiset. Samaan aikaan olen fiiliksissä siitä kauneudesta ja mahdollisuuksista mitä täältä löytyy. Toisaalta tunnen ikään kuin tyhjyyden tunnetta, ikävääkin. Tästä huolimatta päälimmäisenä mielessä on kuitenkin suuri helpotus ja into alkaa kehitellä uusia juttuja. Nyt jos joskus tuntuu kuin oltaisiin siirrytty seuraavaan lukuun elämässä.

Valitettavasti poutapäivät vaihtuivat juhannussateisiin.
Sade voi kuitenkin olla todella kaunista, kuten tässä Hangaskurussa.
Klassikkokuva Kellostapulista.
Ja toinen klassikko Pallaksen suuntaan.

Siinä muutamat kuvat ensimmäisiltä viikoilta. Seuraavaksi taidankin kertoa juhannuksesta jahka saadaa viikonlopun matskut katottua!

-E

Ps. Pistäkäähän viestiä, jos tännepäin mietitte tulla. Ei täällä liikaa ihmisiä ole!


Kesä , Matkat , Purjehdus
Purjehdusreissu 2018
  • Posted By Esko
  • on August 18,2018

Joka kesä yritetään tehdä jokin pidempi purjehdusreissu Purjelaiva Ingridillä ja tänä vuonna päätettiin suunnata länteen.

Henkilökohtaisesti kokemukseni Saaristomerestä, Ahvenmaasta ja puhumattakaan siitä pohjoiseen Selkämerestä rajoittuvat muutamaan hassuun reissuun, joten parissa viikossa tuli nähtyä paljon uusia paikkoja. Meillä oli aika löyhä suunnitelma ja mentiin kirjaimellisesti sinne minne tuuli vei. Tällä kertaa kohteita oli mm. Hanko, Örö, Turku, Kuusamo, Kustavi, Isokari, Kökar, Utö ja Jurmo. Joku varmana miettii mikä helkutin Kuusamo tuolla on, mutta tosiaan poikettiin välissä Topin kanssa nopeasti Kuusamossakin. Saaristossa merkillepantavaa oli muuten kuinka nopeasti jo elokuun alussa kaikki paikat hiljenee. Helteiset, loistavat purjehduskelit ja vierasvenesatamat odottivat lähes tyhjinä.

Bengstkär oli reissun ekoja stoppeja. Nätti majakka, joka on myös helppo sekä suosittu kohde suoraan Hangosta vesibussilla.

Sen kallioilla tavattiin myös tyytyväisiä auringonottajia.

Örön metsissä löytyi sen sijaan rauhallisia, mutta hiukan pelottavia paikallisia hakemassa varjoa.

Helpottaa kummasti oloa, kun voi jättää laivan ankkuriin ja suhasta kumiveneellä rannalle.

Eläimiä, etenkin lintuja merellä näki paljon, tässä vanha merikotka kiertelemässä mastoa.

Näitä kavereita löytyi tykkejen tapaan melkein saaresta kuin saaresta, tässä nukutaan Katanpäässä. Noihin tykkeihin, bunkkereihin ym. sotajuttuihin on kyllä tässä maailmassa jaksettu upottaa työtunteja. En ollut jotenkaan edes tajunnut kuinka monessa saaressa armeija onkaan häärinyt.

Isokarin majakka jäi tällä kertaa reissun käännöspaikaksi. Alla taas sen vanha kaunis luotsiasema. Saaristossa talot ovat kyllä todella idyllisiä.

Vajaa 10 vuotta sitten saaristolaisriparilla loikittiin parin päivän pätkissä Nauvosta Aspön kautta Utöhen. Aika vierii vauhdilla, mutta nyt ei onneksi tarvinnu opetella rukousrimpsuja.

Pitkiä housuja en tainnut laittaa päälle kertaakaan ja Jurmossakin oli suorastaan trooppinen tunnelma. Tuli mieleen vähän Kroatian ja Ylläksen sekoitus.

Ja Jurmoonkin pääsee muuten hujauksessa yhteysaluksilla.

Nyt alkaakin sitten pikku hiljaa nousta talven odotus, mä olen ainakin valmis kesän suhteen.

-E


Kesä , Purjehdus
Suomenlahden yli purjehtien
  • Posted By Esko
  • on July 21,2018

Oikeastaan päästiin purjetimaan vain neljäsosa koko matkasta, sillä keli oli plägä kuin mikä. Toisaalta tyyni vedenpinta hiveli mukavasti silmää ja toi valokuvaukseen mielenkiintoa. Eikös olekin mukavasti erilaisia värejä merellä?

-E


Kesä , Lappi , Pyöräily , Ylläs
Pyöräretki keskiyön auringossa
  • Posted By Esko
  • on July 16,2018

Morjesta!

Viime Ylläksen visiittimme ehdottomiin kohokohtiin kuului “öinen” pyöräretki Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon. Tässä pieni fiilistely yöstä.

Kello oli jo yli kymmenen, kun hypättiin pyörien selkään Ylläsjärvellä. Ensin otettiin Tunturijärven kautta suunnaksi Äkäslompolo ja sieltä jatkoimme eteenpäin tunturien sekaan. Hiukan pilvisen päivän jälkeen saatiin jännittää, miten aurinko meille näyttäytyisi, mutta iloksemme jo puoliltaöin Tahkokurun laavulle pysähtyessämme alkoivat pilvet rakoilla. Toivo heräsi.

Pidettin vain nopea juomatauko ja jatkettiin matkaa hangaskurun kautta kotamajalle. Erityisen mukavaa etapilla oli tasapainoilla pitkospuilla, joskin pahimmat paikat pystyy kyllä kiertämäänkin.

Kotamajalta alkoi Kukastunturinnousu, jota taittaessa tulimme erityisen kiitolliseksi sähköavusteesta. Lisävoimia sai myös maisemista, jotka alkoivat kauniisti värjäytyä takanamme. Kello taisi olla noin 1 päästyämme huipulle ja voi taivas mitkä näkymät! Nyt oltiin ehdottomasti oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Kukastunturin reitti on muutenkin ehdottomasti yksi lemppareistani Ylläksen alueella mihinkä vuodenaikaan tahansa. Nyt toisella puolella näkyi Pallaksen siluetti, toisella Ylläksen kultaiset rinteet.

Pyörät olivat tutut jo viime kesältä ja talvelta, enkä voi edelleenkään lakata hehkuttamasta niitä. Sähköavustus mahdollistaa niin paljon enemmän, eikä tälläkään kertaa vastaavaan lenkkiin olisi ollut mitenkään rahkeita ja aikaa normipyörällä. Suuri kiitos lainasta Hidden Trails Laplandille, on nää vaan hienoja vehkeitä! Jos pyöräilemään mielit, niin heille vahva suositus.

Huipulla vierähti lopulta parikin tuntia ennen kuin läksimme tykittämään pitkään alamäkeen ja kotimatkalle Ylläsjärvelle. Sanoin on vaikea tätä yöseikkailua kuvata, niin erityinen oli tunnelma.

-E


Esko Liukas

Livenä mulla on tapana tarjota viisi tarinaa yhdellä kertaa!

Seuraa myös:

Instagram
Facebook
Youtube

Yhteistyössä:

Maloja Clothing
VARG Clothes
Smith Optics
Nitro Finland

Yhteydenotot:

Eetu Leikas
eetu@muskovisuals.fi

Arkisto
  • October 2020 (3)
  • September 2020 (2)
  • July 2020 (1)
  • June 2020 (2)
  • April 2020 (1)
  • October 2019 (1)
  • July 2019 (1)
  • June 2019 (1)
  • February 2019 (1)
  • January 2019 (2)
  • December 2018 (2)
  • November 2018 (2)
  • October 2018 (3)
  • September 2018 (1)
  • August 2018 (1)
  • July 2018 (4)
  • February 2018 (1)
  • January 2018 (3)
  • December 2017 (2)
  • November 2017 (1)
  • October 2017 (2)
  • September 2017 (2)
  • August 2017 (1)