Kesä , Lappi , Pyöräily , Video , Ylläs
Juhannus Ylläksellä

Hellou!

Jotenkin niin perinteiseen tapaan juhannuksen lähestyessä mustat pilvet nousivat taivaalle ja sääennuste näytti sen verran hurjalta, että googlailin jo varmuuden vuoksi oman arkin tekoa.

Onnekseni valonpilkahdus lähti samantien matkaan ja kiisi jo keskiviikkoillaksi ovelleni. Tämän Sievin pitkätukan kanssa laitettiin heti riemastuneena Yle Saame soimaan ja hurautettiin yöllä Pallakselle potkuttelemaan. Mikä olisikaan parempaa yöttömässä yössä!

Valonpilkahdus kiitää.
Valonpilkahdus Pallaksen kedolla.
Valonpilkahdus jatkaa seikkailujaan.

Juhannusaattona aukesi sitten kovasti odottamamme Ylläs Bike Park. Mä olen vielä täysin keltanokka näissä hommissa, mutta viime kesän Ylläksellä viettänyt Tumppi oli selvästi elementissään. Vielä ennen puoltayötä päästiin myös itse maestron matkaan, kun reittimies ja Hiddentrails -yritystä pyörittävä Marko bongattiin sumun seasta puolisonsa Tytin sekä Jemes sportin Jukan kanssa. Ulospäin näyttää varmaan ihan järkyttävältä keliltä, mutta todellisuudessa juhannusyön usvassa oli älyttömän nättiä ajella porukassa! Jotain sellasta maagista, mitä on vaikea selittää.

Tänä vuonna huipun juhannuksen teemana oli kaurismäki.
Tässä pikkunen pätkä Tumpin laskuista. Mä sain kunnian vilauttaa shortseja alussa!
Marko droppailee.

Sellanen juhannus tällä kertaa. Sääskien puremien lisäksi mulla on muuten sellasta kutinaa, että fillarijuttuja tulee näkymään vielä runsaasti kanavissani!

-E

Kesä , Lappi , Ylläs
Paluu Ylläkselle osa 5010

Päätin talvella, että nyt saa koulu luvan loppua. Kävin ilmottautumassa kevään kursseille ja suuntasin maaliskuun alussa etelään päättäen ottaa tauon kaikesta muusta tekemisestä, myös somesta. Ihme ja kumma, sain kuin sainkin opinnot pakettiin ja kesäkuun alussa oli muutto Ylläkselle ensi kertaa pysyvä.

Äkäsjoki kello 1:30. Näin yöttömän yön aikaan on muuten vaikea malttaa nukkua.

Nyt muutaman viikon jälkeen ajatukset ovat edelleen varsin sekavat ja ristiriitaiset. Samaan aikaan olen fiiliksissä siitä kauneudesta ja mahdollisuuksista mitä täältä löytyy. Toisaalta tunnen ikään kuin tyhjyyden tunnetta, ikävääkin. Tästä huolimatta päälimmäisenä mielessä on kuitenkin suuri helpotus ja into alkaa kehitellä uusia juttuja. Nyt jos joskus tuntuu kuin oltaisiin siirrytty seuraavaan lukuun elämässä.

Valitettavasti poutapäivät vaihtuivat juhannussateisiin.
Sade voi kuitenkin olla todella kaunista, kuten tässä Hangaskurussa.
Klassikkokuva Kellostapulista.
Ja toinen klassikko Pallaksen suuntaan.

Siinä muutamat kuvat ensimmäisiltä viikoilta. Seuraavaksi taidankin kertoa juhannuksesta jahka saadaa viikonlopun matskut katottua!

-E

Ps. Pistäkäähän viestiä, jos tännepäin mietitte tulla. Ei täällä liikaa ihmisiä ole!

Kesä , Matkat , Purjehdus
Purjehdusreissu 2018

Joka kesä yritetään tehdä jokin pidempi purjehdusreissu Purjelaiva Ingridillä ja tänä vuonna päätettiin suunnata länteen.

Henkilökohtaisesti kokemukseni Saaristomerestä, Ahvenmaasta ja puhumattakaan siitä pohjoiseen Selkämerestä rajoittuvat muutamaan hassuun reissuun, joten parissa viikossa tuli nähtyä paljon uusia paikkoja. Meillä oli aika löyhä suunnitelma ja mentiin kirjaimellisesti sinne minne tuuli vei. Tällä kertaa kohteita oli mm. Hanko, Örö, Turku, Kuusamo, Kustavi, Isokari, Kökar, Utö ja Jurmo. Joku varmana miettii mikä helkutin Kuusamo tuolla on, mutta tosiaan poikettiin välissä Topin kanssa nopeasti Kuusamossakin. Saaristossa merkillepantavaa oli muuten kuinka nopeasti jo elokuun alussa kaikki paikat hiljenee. Helteiset, loistavat purjehduskelit ja vierasvenesatamat odottivat lähes tyhjinä.

Bengstkär oli reissun ekoja stoppeja. Nätti majakka, joka on myös helppo sekä suosittu kohde suoraan Hangosta vesibussilla.

Sen kallioilla tavattiin myös tyytyväisiä auringonottajia.

Örön metsissä löytyi sen sijaan rauhallisia, mutta hiukan pelottavia paikallisia hakemassa varjoa.

Helpottaa kummasti oloa, kun voi jättää laivan ankkuriin ja suhasta kumiveneellä rannalle.

Eläimiä, etenkin lintuja merellä näki paljon, tässä vanha merikotka kiertelemässä mastoa.

Näitä kavereita löytyi tykkejen tapaan melkein saaresta kuin saaresta, tässä nukutaan Katanpäässä. Noihin tykkeihin, bunkkereihin ym. sotajuttuihin on kyllä tässä maailmassa jaksettu upottaa työtunteja. En ollut jotenkaan edes tajunnut kuinka monessa saaressa armeija onkaan häärinyt.

Isokarin majakka jäi tällä kertaa reissun käännöspaikaksi. Alla taas sen vanha kaunis luotsiasema. Saaristossa talot ovat kyllä todella idyllisiä.

Vajaa 10 vuotta sitten saaristolaisriparilla loikittiin parin päivän pätkissä Nauvosta Aspön kautta Utöhen. Aika vierii vauhdilla, mutta nyt ei onneksi tarvinnu opetella rukousrimpsuja.

Pitkiä housuja en tainnut laittaa päälle kertaakaan ja Jurmossakin oli suorastaan trooppinen tunnelma. Tuli mieleen vähän Kroatian ja Ylläksen sekoitus.

Ja Jurmoonkin pääsee muuten hujauksessa yhteysaluksilla.

Nyt alkaakin sitten pikku hiljaa nousta talven odotus, mä olen ainakin valmis kesän suhteen.

-E

Kesä , Purjehdus
Suomenlahden yli purjehtien

Oikeastaan päästiin purjetimaan vain neljäsosa koko matkasta, sillä keli oli plägä kuin mikä. Toisaalta tyyni vedenpinta hiveli mukavasti silmää ja toi valokuvaukseen mielenkiintoa. Eikös olekin mukavasti erilaisia värejä merellä?

-E

Kesä , Lappi , Pyöräily , Ylläs
Pyöräretki keskiyön auringossa

Morjesta!

Viime Ylläksen visiittimme ehdottomiin kohokohtiin kuului “öinen” pyöräretki Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon. Tässä pieni fiilistely yöstä.

Kello oli jo yli kymmenen, kun hypättiin pyörien selkään Ylläsjärvellä. Ensin otettiin Tunturijärven kautta suunnaksi Äkäslompolo ja sieltä jatkoimme eteenpäin tunturien sekaan. Hiukan pilvisen päivän jälkeen saatiin jännittää, miten aurinko meille näyttäytyisi, mutta iloksemme jo puoliltaöin Tahkokurun laavulle pysähtyessämme alkoivat pilvet rakoilla. Toivo heräsi.

Pidettin vain nopea juomatauko ja jatkettiin matkaa hangaskurun kautta kotamajalle. Erityisen mukavaa etapilla oli tasapainoilla pitkospuilla, joskin pahimmat paikat pystyy kyllä kiertämäänkin.

Kotamajalta alkoi Kukastunturinnousu, jota taittaessa tulimme erityisen kiitolliseksi sähköavusteesta. Lisävoimia sai myös maisemista, jotka alkoivat kauniisti värjäytyä takanamme. Kello taisi olla noin 1 päästyämme huipulle ja voi taivas mitkä näkymät! Nyt oltiin ehdottomasti oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Kukastunturin reitti on muutenkin ehdottomasti yksi lemppareistani Ylläksen alueella mihinkä vuodenaikaan tahansa. Nyt toisella puolella näkyi Pallaksen siluetti, toisella Ylläksen kultaiset rinteet.

Pyörät olivat tutut jo viime kesältä ja talvelta, enkä voi edelleenkään lakata hehkuttamasta niitä. Sähköavustus mahdollistaa niin paljon enemmän, eikä tälläkään kertaa vastaavaan lenkkiin olisi ollut mitenkään rahkeita ja aikaa normipyörällä. Suuri kiitos lainasta Hidden Trails Laplandille, on nää vaan hienoja vehkeitä! Jos pyöräilemään mielit, niin heille vahva suositus.

Huipulla vierähti lopulta parikin tuntia ennen kuin läksimme tykittämään pitkään alamäkeen ja kotimatkalle Ylläsjärvelle. Sanoin on vaikea tätä yöseikkailua kuvata, niin erityinen oli tunnelma.

-E